"marjat on poimittu käsin, minkä jälkeen pakastettu tuulitunnelissa käyttäen -38 asteen loppulämpötilaa"

mun taloyhtiössä on oma talonmies, Mauri.

Mauri asuu A-talossa ja Maurilla on lehtipuhallin, lumilinko ja pienenpieni puskutraktori, jolla voi kasata lunta isoiksi kinoksiksi.

musta tuntuu, että Mauri on aika onnellinen mies.

ostin eilen pakastepuolukoita, kun ite keräämät on syöty. ja mitä ihmettä! puolukkapussi on -siis pelkästään ja silkaksi suomeksi vain- markkinoitu seuraavalla heitolla:

valkeiden öiden maku

MITÄ IHMETTÄ SE ON? 

minusta se ei kuulosta syötävältä. lailla pitäisi kieltää. se on varmaan myrkyllistä. kreisiä tässä hommassa on se, että ei tota pussia ole tehty ulkolaiseen vientiin, koska kielinä jolisevat vain kummatkin kotimaiset. tuo lyyrinen mainoshenkäys on suomalaisia varten väsätty. mutta miksi? kai meistä jokainen jo tavallaan osaa suhtautua valkeisiin öihin? ja puolukoihin? kummatkin hyviä. mutta yhdessä? tulee mieleen turismi.

ihan himmeä väsymys jatkuvasti. onko tässä mitään laitaa? 

sen rinnalla laukkaavat myös hyvät asiat: olen niin kovin siunattu ihmeellisen ihanilla ihmisillä, haastavalla tekemisellä ja sen sellaisella hyvällä. sitä alkaa myös tajuta, miten uskomattoman onnekas on, kun pystyy esimerkiksi kävelemään, syömään, hengittämään - ja kaikkea tätä ihan omatoimisesti.

nyt kuuntelen Tiila Ilkkaa ja inspiroidun.

näin vähän aikaa sitten bussissa kätevän mummon. se kehtas ja siksi mäkin tahtoisin mummoksi.

sillä oli sellainen korvienlämmityslärpäke, sellainen kudottu putkilo päässä. mutta kun satoi, se oli kätevästi laittanut sellaisen läpinäkyvän suihkumyssyn siihen päälle. kätsyintä ikinä! ei kastu hienot lärpäkkeet eikä tukka! 

toissapäivänä näin bussipysäkillä kaksi tyttöä. en osaa arvioida, minkä ikäisiä ne olivat, koska se on nykyään ihan mahdotonta. mutta näytti siltä, että joko tyttöjen päät ovat huomattavasti suurentuneet mun nuoruuden jälkeen tai alavartalot pienentyneet. ne näytti ihan sellaisilta Bratz-nukeilta. mutta ehkä se on jotenkin muotia nykyisin. iso pää, laiha vartalo. siihen isoon päähän siis liittyi myös tupeerattu tukka ja voimakkaat silmämeikit.

mutta nekin kehtas! se on kuitenkin hienoa.

ehkä mäkin kehtasin silloin nuorempana. mulla oli kaikenlaisia kummia kapistuksia enkä ollenkaan tajunnut, että ne on kummia. tai ainakaan en välittänyt.

nykyään taas hävettää koko ajan. ei siinä ole edes mitään järkeä. hävettää vaan kaikki. että täytyy olla tällainen esiintyvä ihminen, että on tarve laulaa, tanssia, kirjoittaa, elämöidä. että on tarve puhua. sekin hävettää, että hävettää. kokovartalohäpeä samaan tapaan kuin kokovartalokipsi.

mutta sitten mua on rohkaistu. eräs Puhdikas tanssija sanoi, että häpeää päin.

kipsit rikki siis.

mussa elää suuri performanssitaiteilija. katsomma mitä siitä tulee. ehkei kannattais odottaa, että muuttuu mummoksi ennen ku kehtaa. nih!