26.08.2009 - 21:49
jotenkin tuo Hesarin uutisointi ottaa vähän aivoon.
muistanette tomaattien vertailut, jossa suomalaista luomutomaattia vedetiin kuonoon ihan kuus-nolla, isoin otsikoin. pienellä sitten korjattiin myöhemmässä numerossa, että ei se ihan niin mennytkään.
tänään otsikko Hesarissa: Suomenlahti voi paremmin kuin kymmeneen vuoteen
tänään otsikko Metro-lehdessä: Hyviä ja huonoja uutisia Itämereltä
sisältö sama, paitsi Metrossa tiivistetty viidesosaan Hesarin palstatilasta.
jotenkin tuntuu, että Hesarilla on linjauksena vähätellä ympäristöjuttuja. ja se on se Suomen suurin ja arvostetuin lehti. kiva.
26.05.2009 - 22:39
muutaman päivän sisällä olen ymmärtänyt, miksi ihmiset rikkovat astioita, paskantavat toisten postilaatikkoon tai puukottavat puolisoitaan tai ex-puolisoitaan.
tunteet ovat niin suuria ja voimakkaita. sitä voisi vain tarttua hetkeen ja vesuriin tai vaihtoehtoisesti keittää sapestansa karvaita koston suunnitelmia. (vakavasti ottaen en kuitenkaan aio tehdä muuta kuin yrittää tulla onnelliseksi itsekseni.)
viha tekee voimakkaaksi, hetkellisesti. siihen ei kuulemma saa silti sairastua. viha on kuulemma tervettä. vihan pohjalla on kuulemma surua. niin onkin. suurinta menetystä. surua ystävän menetyksestä, surua omasta hyväuskoisuudesta, surua pettymyksestä. surua siitä, että inhimillisyys onkin tekoja minua vastaan, eikä tekoja minun hyväkseni. surua siitä, etten osaa hyväksyä sitä. surua siitä, että pelkään olevani luottamus-rampa tästä iäisyyteen. surua jakamisen menettämisestä.
silti tunnen vihan sijasta sairastuneeni äärimmäiseen kiltteyteen, itseäni isompaan rakkauteen ja omiin idealistisiin ajatuksiini. minä yritän elää ideaalejani todeksi. en tajunnut sen olevan harvinaista... enkä ainakaan tajunnut sen olevan haitallista.
elämä taas heittelee. mutta kaikessa on aina jotain hyvää. tässäkin tilanteessa voi tajuta itsestään jotakin uutta, löytää omaa voimaansa ja olla kiitollinen hyvistä ystävistä, jotka kuuntelevat ärinääni. muutos on voimaa, vielä jossain vaiheessa.
05.03.2009 - 21:41
sellaista aina välillä mietiskelen, kun aivot kiehahtaa, että kuinka ihmiset, jotka eivät kahdesta lootasta erota kumpi on biojäte ja kumpi sekajäte, voivat päästä (musiikki)yliopistoon opiskelemaan?
ilkeä pääni hurvittelee ajatuksilla, että sellaista ta-val-laan yksinkertaista juttua voitais alkaa vaikka pääsykokeissa tivaamaan, että osaatko, vai kenties et, tunnistaa kummassa laatikossa on päällä kansi, jossa lukee biojäte? ja osaatko tunnistaa, että kummassa laatikossa on musta pussi ja kummassa valkoinen, jossa lukee BIOSKA? ja että jos kädessäsi on lasipurkki, kumpaan lootaan sen laitat?
erityisen lisäpisteen saisi sellainen nenäkäs pyrkijä, joka vastaisi, ettei kumpaankaan. lasille kun on omatkin keräyspisteet, jos ei täällä Osastolla, niin varmasti jossain muualla.
30.01.2009 - 17:04
inhoan mainoksia.
mikä oikeus idioottimaisilla mainostauluilla on vallata kaikki tila? kadut, televisiot ja ihmisten vaatteetkin. vastustan!
kaikkein eniten vihaan Helsingin keskustan kaduille tulleita härpäkkeitä, joissa on videokuvaakin. ärrrhhh
miksei voi olla mainoksista vapaata kaupunkitilaa? jos melusaasteelta pitää voida välttyä, miksei visuaaliselta saasteelta?
arkkitehtinä oleminen on nykyään varmaan aika planeetalta anus, kun huolella suunnitellut talot peitetään mainoslakanoin.
kuka omistaa kaupunkitilan? kenelle rahat menee siitä, että siellä saa mainostaa? miksi kaduilla ei esitetä vaikka taidetta tai tiedettä, vaan lähemmäs aina jotain turhuuden tuotetta, jota et edes kuvitellut tarvitsevasi, ennen kuin se myytiin sinulle bussipysäkillä (anteeksi sinä-passiivini, yäkyäk)?
vihastuttaa.
22.11.2008 - 11:14
olen tullut siihen lopputulokseen, että tämä marraskuu on vain vastapainoa viime keväälle - vittujen kevät 2008: lle. eihän tämä vuosi voisi olla kokonainen ilman Marraskuuta isolla ämmällä ja isolla vitutuksella.
kun en ole ainoa.
suunnilleen kaikki tuntemani ihmiset valittavat samaa asiaa.
miksi kaikki on niin hankalaa?
hermohan tähän menee.
tällä hetkellä vituttaa eniten tinnitus. sitä on ollut viikon verran, eli aina Retuperän wbk:n konsertin jälkeen, jossa idiootit aloittivat ilman varoitusta aulassa meidän narikkaneitien edessä soittamalla täysillä torviansa ja pillejänsä ja juuri minun kohdallani paukuttamalla val-tai-san kokoista rumpua. sen jälkeen korvissa soi. sitten se meni hetkeksi, mutta tuli takaisin. suunnilleen samana iltana. vasen korva jopa tuntuu kipeältä. tänään aamulla tajusin, että tätä ei oo ollut ennen. joku g siellä humajaa.
onneksi kohta on joulukuu.
06.10.2008 - 19:08
huonot käsipaperitelineet seuraavat minua.
sellaiset epäekologiset ja -käytännölliset.
ensin ne tulivat Lahden kansanopistoon. sitten ne tulivat Kokkolaan konservatoriolle. nyt ne tulivat tänne Sibelius-kouluun. miksi ne vainoavat minua?
aina ne viksut pyyhkeet, jotka rullautuvat automaattisesti laitteen sisään, joutuvat väistymään.
en ymmärrä miksi.
tämä uusi vekotin ei kierrätä yhtään mitään, käyttää enemmän sähköä ja tuottaa enemmän jätettä. täällä ei käsipyyhepaperia edes mitenkään hyötykäytetä energiana. se vaan kuskataan kaatopaikalle tuottamaan metaania. sitäkään ei kerätä talteen.
enkä koskaan enää voi toistella vessan peilille hymyten: käsipyyherullajärjestelmä. käsipyyherullajärjestelmä. käsipyyherullajärjestelmä.
(se saattaa joskus pelastaa kokonaisen päivän.)
21.09.2008 - 10:17
mä kirjoitan tänne blogiin ehkä ihan vääristä asioista. nimittäin mähän monkutan lähes koko ajan.
tämän monkutuksen aiheena on kierrätys, tai lähinnä sen puute.
niille, joille hesari ei luukusta kotio kolahda, summaan minua kiehumispisteeseen ajaneen jutun.
Pääkaupunkiseudulle rakennetaan enemmän ja lähemmäksi ihmeisiä keskitettyjä kierrätyspisteitä, joissa voidaan kierrättää metallia, lasia, vaatteita, paperia, kartonkia jne. Ongelmaksi muodostuu, etteivät ihmiset halua niitä "takapihoilleen haisemaan", vaikka kierrätystä kannattavatkin... Asia muuttunee, kun huomataan, että kierrätyspisteitä pidetään kunnossa.
Paperia täytyy kierrättää joka talossa.
20 asunnon kerrostaloissa pitää kierrättää myös kartonkia.
Biojätettä täytyy kerätä 10 huoneiston taloissa.
Lasin - ja metallinkeräystonkkia suositellaan.
Mutta vain vajaa puolet kerrostalojen asukeista lajittelee biojätteensä, muut työntävät kaiken samaan pussiin.
Eri jätteiden kokonaiskierrätysaste on 50 % ja biojätteiden 38%.
Häh?
Onko tämä biojäte muka jotenkin niin uusi asia, etteivät ihmiset tajua kierrättää? Onko hirmuisen vaikeaa laittaa kaksi eri roskasankoa (täällä kun systeemi on niinkin alkeellinen), joista toiseen biojäte ja toiseen muu jäte? Mikä ihme siinä on, että halutaan metaanikaasua kaatopaikoille kehkeytymään ja ilmastoa lämmittämään?
Olen aina ollut sitä mieltä, että kaikki ystäväni ja tuttavani kierrättävät. Varmasti suurin osa niin tekeekin, mutta juuri nyt mieleen muistuu myöskin ihan viisaan oloisia ihmisiä, jotka eivät kierrätä. En tiedä, miten asiaan pitäisi suhtautua. Kierrätyksen matkasaarnaajuudesta on minulle tullut ilkeää palautetta jo kauan aikaa sitten. En usko, että keppi niin kovasti auttaakaan. Porkkanoitakaan minulla ei ole tarjota. Luulisi, että jokainen, joka haluaa nähdä jonkinmoista tulevaisuutta tällä pallolla, tekisi kaikkensa jo nyt.
09.09.2008 - 09:02
helsingin rautatieaseman metroasemalla on piiiiiiitkät portaat, joissa on typeriä mainoksia.
erityisen typerä ja kielirikollinen on joku meikkimainos, jossa mitättömästi poseeraava mallinhuiskale katsoo vähän vittuuntuneena tai erittäin neutraalisti katsojaa. luomiväri on 90-luvun hopeahohtoista anemiaa parhaimmillaan ja ripset levittäytyneet perin viuhkamaisesti silmän ympärille. pienenpienellä lukee jossain reunassa, notta get the london look. isolla lukee:
RIPSET KRUUNAA FLIRTIN
ai että mä kiehun joka kerta kun menen siitä naiskalan ohitse. mikä flirtti? kumibarbarallakin on lämpimämpi katse. eniten kiehuttaa tuo muoto, jossa ollaan unohdettu monikko. voisin sanoa moisen lauseen, mutten koskaan kehtaisi painattaa sellaista. ripset kruunaaVAT flirtin? olisko se vähemmän katu-uskottavaa, jos nuoret kuluttajat joutuisivat aivopestyiksi ostamisen ohella myös parempaan kieleen? mutta ehkä parempi pitää yllä typeryyttä. ihmisiä, jotka eivät osaa lukea oppikirjojen vaikeaa kirjakieltä, on helpommin viilata linssiin. en itse kirjoita tässä blogissa kirjakieltä, mutta kaikki käsistäni "maailmalle" julkaistavaksi lähtenyt on kyllä syynätty parhaan suomen saavuttamiseksi. niin, ja tuo otsikko on ihka oikeeta suomea kokkolassa.
29.06.2008 - 15:29
takana on viikko Haapavedellä.
mukaan on tarttunut oppeja jos monenmoisia.
olen harjoittanut käytännön opiskelua fado-laulussa, löytänyt rajojeni venytyskyvyn notkeuden kun kirjoittamisen takia jää uni ja ruoka pois ja kaiken kruunuksi opin, että pissa (etenkin lasten) on steriiliä. kiitos, hevaa!
eilen katusoittava teatterikone keräsi huolia folkeilla ja teki niistä lauluja.
kirjoittamani sanat menivät jotenkin tähän tapaan:
en jaksa enää kirjoittaa. kofeiiniaddiktioni on vakava, vaikka vihaan coca-colaa. mua väsyttää niin paljon, että kohta ajan ojaan. elämä haisee, sokerilimpparilta, yäk.
mutta kelelee.
vaikka kirjoittamani jutut eivät mielestäni erityisen laadukkaita olleetkaan, sain ne aina deadlineen mennessä tehtyä. vaikka se sitten tarkoittikin liian vähää unta, kofeiinidouppausta ja vähän anti-sosiaalista eloa.
kuuntelin kuitenkin hyviä konsertteja, senkin uhalla että tuli kiire kirjoittaa. näin (tosin aivan liian vähän) ihanaa kummipoikaani, jota loimulohiteltan täti luuli lapsekseni enkä silkasta ilosta mennyt korjaamaan. tanssin silloin kun tanssitti ja koin Folkit ensimmäistä kertaa elämässäni.
aamupäivällä saavuin Kokkolan kotiini ja sen tuttu tuoksu nosti kyyneleet silmiin. kätkin ne ja tämänhetkisen allergiani sanoja kohtaan jonnekin sisuskaluihin ja aloin takoa tätä konetta. kolumni, viisi arvostelua ja "fiilistelyjuttu" ovat lähteneet käsistäni maailmaan tämän viikon aikana ja minä aion vain lunastaa verirahat. nukun junassa ja huomenna lähden Islantiin kansanmusiikkikurssille.
ai niin. ostin ne vihreät kumisaappaat, mutta ei sitä suurta sadetta tullutkaan. näytän vähän herraskaiselta englantilaiselta ketunmetsästäjältä ne jalassa. ehkä siksi joku englantilainen setä halusi tanssia mun kanssa polskaa Väsenin keikalla. tanssikenkinä ne ei olleet parhaat mahdolliset, mutta muuten ne ovat tosi ihanat.
16.05.2008 - 23:10
tänään mulle ehdotettiin, että sanoisin vaan kaikkien kysymyksiin, että lue mun blogista. tällä hetkellä olen aivan samaa mieltä, vaikken muuten sitä mieltä olekaan, että tämä kirjoituslaatikko olisikaan mitään muuta kuin yksi, melko julkinen, puoli minua.
mutta tässä nyt sitten sitä, että Miten meni Helsingissä? Millasta oli pääsykokeissa? jne.
No ei mennyt kauhean hyvin. Olin epävarma ja epäkiinnostava. Kävin metsässä, koska siellä ei ahdistanut koko ajan. Välillä muistin, miksi tätä hommaa tehdään ja rakastin laulamista. Sitä tapahtui iltaisin, kun kukaan ei kuullut. Teoriat meni päin vitsuraa, selviydyin vielä huonommin kuin tavallisesti ja yhtyemusisoinnissa hoilasin ihan tiloissa ja silmät kiinni ja jonnin verran laput korvilla, kun olisi pitänyt osoittaa että olen muuten tosi hyvä yhtyemusisoija ja sosiaalinen tapaus. en tainnut sillä kertaa kyllä olla. vaikka kivaa kyllä oli! pääsykokeissa oli tosi kivoja tyyppejä. ihan mieluusti niiden kanssa joskus opiskelen samassa laitoksessa. tänä vuonna en sinne usko pääseväni.
nyt on maailman väsymys ja kurkku tulessa. nieleminen sattuu ja koko aataminomena on kipeä. äsken kävin akupunktiossa ja toivon, että siitä olisi hyötyä. ennen kaikkea haluan vain nukkumaan.
huomenna on Hyvä trion levyjulkkarit, eli opinnäytetyö.
sunnuntaina menen arvostelemaan Henxelien keikan.
maanantaina on solistinen lopputyö, jota pääsen varmaan sunnuntaina oikeasti suunnittelemaan.
tiistaina avustan Elinan tutkinnossa.
keskiviikkona on klassisen laulun ja koulu kamupändin eli Pieneläintarhan tutkinnot.
torstaina on valmistuminen (tosin pahvikansio on tyhjä ja todelliset paperit saan juhannukseen mennessä toimitettujen todisteiden perusteella), juhlassa keikka ja yksi vanhainkotikeikka iltapäivällä.
perjantaina on kaksi vanhainkotikeikkaa.
sitten tuleekin viikonloppu, jolloin treenaamme Ängry titsin levyä varten.
seuraava viikko äänitetään.
enkä jaksa enää luetella mitä kaikkea sitten, mutta tällä inehmolla on vaan liian paljon kaikkea tekemistä ja mää kohta halkean.
sitä ennen kuitenkin teen nämä kaikki hommat, mutta ennen sitä menen nukkumaan.
ja se, joka sanoo, ettei muusikon työ ole oikeeta työtä, syököön päänsä.
Sara Puljula on julistanut tämän kevään Vittujen kevääksi. (Tiedättehän esimerkiksi Summer of Love ja niin edespäin? Tää on melkein se, muttei silti niinku yhtään.)
Kaikki ne, jotka tulevat muistamaan kevään 2008 tällä nimellä, käsi ylös!
|
Kirjoittaja
elämässä, eri sfääreissä.
milloin missäkin.
|
